Aloin etsimään netin syövereistä kokemuksia koiranpidosta opiskelija-aikana, ja Petsien keskustelufoorumilta löytyikin lupaavan näköistä keskustelua aktiivisten koirien omistamisesta opiskeluiden ohessa. En nyt sano, että epäröisin koiran ottamista opiskelujen oheen, mutta väkisin tulee mieleen kaikki mitä mahdollisesti menettää - vai menettääkö? Tiedän ihmisiä, jotka opiskelevat hyvällä menestyksellä yliopistossa haastavien alojen parissa samaan aikaan, kun jaloissa pyörii yksi tai useampi aktiivinen paimenkoira. Tietysti eroa on siinä, että yksikään näistä koirista ei ole pentu ja että muutamilla on apuna myös toinen käsipari.
Minulla olisi suunnitelmissa lähteä vaihtoon vuodeksi, joten koiran ottoa pitäisi joko lykätä sen jälkeiseen aikaan tai vaihtoehtoisesti etsiä joku luotettava, osaava ja ennen kaikkea tuttu ihminen, jolla olisi halua ja intoa pitää nuorta koiraa vuoden ajan. Jos koira tulee ennen vaihtoon lähtöä, venytän lähtöä niin pitkään, että koira on kerennyt täyttämään vähintään kaksi vuotta, jotta olen päässyt mahdollisimman paljon kouluttamaan sitä omalla tavallani.
Onhan siinä muitakin "ongelmia", mitä opiskelija koiranomistajana joutuu kohtaamaan, kuten tiukat deadlinet ja lähestyvät tentit, jotka pitäisi saada sumplittua koiran aktivoimisen oheen. Toivoisin koiraa, joka selviää vähemmälläkin aktivoinnilla muutaman päivän, jos aika ei yksinkertaisesti riitä, mutta jolta löytyy intoa tekemiseen kun sen aika on. Hankalaa, eikö? Voihan sitä karsia yhteisistä opiskelija-illanvietoista, mikä ei kyllä minulle suurin menetys ole, mutta aika voi olla kortilla siitä huolimatta. Mikään "joka-viikonloppu-yökerhossa" -tyyppinen elämä ei houkuta.
Sitten tulee seuraava ongelma, raha. On omien kulujen lisäksi yhtäkkiä joku, joka omalta osaltaan pystyy niihin osallistumaan vain olemalla terve. Ruokakulut, vakuutuskulut, kisalisenssit, treenipaikka ja treeniaika, järjestöjen jäsenyydet, matkakulut kisapaikoille unohtamatta tietenkään sitä paukkua, mikä onneksi jää kertamaksuun: koiran hinta. Lottovoitto, olisiko liikaa pyydetty? Saisi huoletta pidettyä oman talouden pystyssä sekä koiran tyytyväisenä. Minulle on kuitenkin tärkeää, että koira saa laadukasta ruokaa ja tilillä on yllättävien kulujen varalle sopiva summa rahaa. Sopivan, lemmikkiystävällisen vuokrakämpän löytäminenkin voi olla hieman hankalaa. 25 neliöinen pieni huone ei kyllä kovin hyvin palvele.
Eikä sovi unohtaa sitä, että mitä jos asiat eivät menekään putkeen? Sattuisikin käymään niin, että pentu onkin eroahdistuskoira tai terveydellisiä ongelmia tipahtelee kuin sieniä sateella. Paljastuukin jotakin, mitä kukaan ei osannut odottaa. Turha verhoutua pumpulin pehmeisiin unelmiin, että kaikki menee hyvin, kun ei välttämättä mene.
Tätä asiaa olen miettinyt monina yön pimeinä tunteina, että lykkäisinkö koiran ottoa sitten kuitenkin. En vielä tiedä, minkälaista opiskelija-elämää tulee olemaan ja minkä verran varoja sitä loppuen lopuksi jääkään. Se, toivottavasti, selviää syksyllä. Monta hyvää syytä olla ottamatta ja monta hyvää syytä ottaa. Ilman omaa treenikaveria palo ottaa koira on ihan älytön, vaikka samalla tiedostaa, että elämä olisi helpompaa myös ilman koiraa. Painotan teille lukijoille, että jos päädyn ottamaan koiran opiskelujen oheen, teen kaikkeni koiran hyvinvoinnin puolesta ja karsin omista menoistani ja sitoudun koiran pitoon. Tukiverkkoa löytyy lähipiiristä.
Tavoitteena on lähteä opiskelemaan sen verran hyväpalkkaista alaa, että opintolainan ottaminen ei tuottaisi vaikeuksia. Täytyy vielä muistaa, että akateeminen vapaus tarjoaa myös aikaa koiran kanssa temuamiseen. Ei tämä ole mahdoton yhtälö, mutta astetta haastavampi, kuin ilman koiraa. Koirat ovat kuitenkin minulle sen verta tärkeitä, että olenko loppuen lopuksi sen "onnellisempi" jos ottaisin koiran vasta opiskelujen päätyttyä. Siinä vaiheessa kuitenkin tulee vastaan mahdollinen perheen perustaminen, jos joku näinä vuosina löytyy. Pohdintaa ja pohdintaa.
Huh! Täytyy vähän useammin avata näitä pohdintoja, mitä välillä käyn läpi. Kommentteja otetaan vastaan alle, onko muita samassa tilanteessa olevia tai onko lukijoissa sellaisia, joilla on yliopistoon/ammattikorkeaan siirtyminen edessä niin että koira on jo taloudessa? :)
