HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!

Talvi on täällä taas

Eipä ole tullut pitkiin aikoihin kirjoitettua mitään, syksy oli ja meni. Vilppu jäi agilityeläkkeelle syyskuun lopussa, ehkä vielä epiksissä käymme kirmaamassa, mutta viralliset kilpailut saavat olla. Viimeisissä kisoissaan Vilppu teki ainakin yhden nollaradan ja taisi olla siinä lähdössä lopputuloksissa viides. Kisauramme ei ollut kaikkein helpoin Vilpun helposti kiihtyvän luonteenlaadun vuoksi, mutta mukavaa meillä yhdessä oli. Uramme tähtihetki oli LAU:n medijoukkueessa SM-kisoissa Tampereella pari vuotta sitten - harva taitaa olla kisannut arvokisoissa sellaisen koiran kanssa, josta ei ole takeita, kestääkö se edes radalla, mutta Vilppu kesti, vaikka mediradan kummallakin puolella oli samaan aikaan maksi- ja minijoukkueiden kisat menossa. Tämä suoritus oli meille kuin Suomen mestaruus, vaikka joukkueemme ei saanut kisoissa edes tulosta. Voi olla, että Vilppu jää viimeiseksi agilitykoirakseni, ensimmäinen oli Renni, sitten Merri, kisasin myös satunnaisesti Juulian ja Irwin kanssa ja Vilppu on siis viides agility-ystäväni. Oikeastaan ei tunnu edes haikealta - aika aikaa kutakin - ja kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.

Uuden harrastuksenkin jo aloitimme heti syyskuussa. Kävimme Nose work-kurssilla ja sepä olikin hauska laji. Vilppu oli hyvin innoissaan, mutta hauska oli seurata, miten se rauhoittui, kun aloitti haistelun ja eukalypstus-tarralapun etsinnän. Hienosti koira tehtävistä suoriutui ja tätä lajia aiomme vielä jatkaa. Rallytokoilut on jääneet pelkkiin kotitreeneihin ja omaksi iloksi puuhasteluun. Toki koiran kanssa on mukava harrastaa kaikenlaista, mutta mukavaa on viettää ihan vain normielämää lenkkeilyineen, leikkimisineen ja kainalossa makoiluineen ilman sen ihmeempää suorittamista. Vilppu on kuitenkin jo kypsässä yhdeksän vuoden iässä ja tuntuu olevan tyytyväinen ilman sen kummempaa ohjelmaa.

Valokuvamallina Vilppu saa usein olla ja muutenkin mukana kuvausreissuilla.

Onpa kameran eteen päässyt myös Käämi.

Jäätyneitä saippuakuplia myös kuvaan, jos on sopivat kelit. Tähtikuvaustakin kokeilin, mutta revontulia en ole päässyt kuvaamaan tänä vuonna kertaakaan, kun on aina ollut taivas pilvessä, kun reposia olisi voinut olla.

Vilppu täyttää 9 v 13.7.2016

Poutapilviä ja päivänpaistetta rakkaalle Vilpulle!

Onnittelut myös Pepille ja Timpalle!

Kukkia

Tällaisia kuvia olen toukokuussa ottanut:

Kesä on täällä taas!

Toukokuussa oli jo ihan lämmintä ja kesäistä, sitten kesäkuun alussa viileni, mutta nyt on taas lämpimämpää. Vilpun kanssa on vietetty hiljaiseloa, harrastuslajit ovat tauolla (enkä edelleenkään tiedä, jatkanko enää agilityä tai rallytokoilua - päätän sen myöhemmin). Olen ulkoillut paljon Vilpun ja kameran kanssa. Osallistuin Saimaan kameraseuran järjestämälle Valokuvauksen peruskurssille ja siellä opin käyttämään manuaalisäätöjä entistä paremmin ja saan aikaan sellaisia kuvia, mitä haluan. Etupäässä kuvaan ulkona maisemia ja makrokuvia - on ihanaa kun ulkona on kuvausaiheista oikein runsauden pula. Toki Vilppukin pääsee usein kuviin, linssilude osaa poseeraamisen taidon ja tietää, että palkkaa heruu, kun on hetken paikoillaan ja näyttää söpöltä. Facebook-kaverit ovat saaneet ottamiani kuvia kyllästymiseen asti katsella ja nyt laitan tähän jotain otoksia toukokuulta.

Patologin vastaus

Patologin vastaus Vilpun kasvaimesta tulikin jo tänään: "Kyseessä on maitorauhasen hyvänlaatuinen sekakasvain, joka on poistettu kokonaan selkein marginaalein." Voiko parempaa uutista enää olla! Vilppu on muutenkin päivä päivältä pirteämpi, tänään se yritti jo leikkiäkin, mutta kauluri oli tiellä. Illalla kävimme rannassa katsomassa auringonlaskua niin kuin monta kertaa ennen tätä ja varmasti vielä monta kertaa tämän jälkeen.

Toipilaana

Huomasin Vilpun toisieksi takimmaisen nisän luona pienen kasvaimen joskus talvella. Jäin seurailemaan tilannetta, mutta patti kasvoi äkkiä halkaisijaltaan parin sentin kokoiseksi - oli aika tarttua veitseen ja leikata patti pois. Kävimme lauantaina vielä oman seuran agilitykisoissa, viimeiseltä hyppyradalta saatiin tulokseksi nolla. Mieli oli ja on yhä hieman haikea - jäävätkö nämä meidän viimeisiksi agilitykisoiksi, sen näyttää aika. Agilitytreeniryhmäpaikankin irtisanoin, Miira ja Käämi saavat käyttää Vilpun sijasta vielä huhtikuun kaksi viimeistä treenikertaa. Maanantaina tuli rauhallinen työpäivä, joten päätin leikata Vilpun iltapäivällä. Avustajana toimi harjoittelija Iida. Leikkaus sujui hyvin, sain patin kokonaan pois. Lisäksi poistin kaksi viimeistä nisää rauhasineen. Samoilla unilla puhdistin Vilpun hampaat. Patin lähetin patologille tutkittavaksi ja nyt jännityksellä odotamme, onko kasvain hyvän- vai pahanlaatuinen. Vilppua itseään patti ei ole haitannut millään tavalla, ihan pirteä oma itsensä se on ollut. Otin Vilpusta myös verinäytteet leikkauksen yhteydessä, niitten tulokset olivat normaaleja. Leikkauksesta on nyt pari päivää ja Vilppu voi jo oikein hyvin. Häntää se heilutti jo tiistaina ja oli ovella vastassa, kun tulin kotiin. Sille maittaa ruoka ja kävimme eilen pienellä lenkilläkin, tänään vähän pitemmällä. Hihnalenkin ajaksi olen ottanut kaulurin pois ja tänään otin pois myös verkkopuvun ja haavan päällä olleen lapun. Haava näyttää siistiltä. Sisällä Vilppu käyttää kauluria, vaihdoin sen tänään vähän isompaan, kun tuntui, että pienemmän kaulurin kanssa se taipui tutkimaan mahanalustaa. Vilppu nukkuu paljon eikä ole vielä innostunut leikkimään leluillaan, mutta eiköhän sekin ala sujua muutaman päivän kuluttua. Eletään tikkien poistoon asti muutenkin rauhallisesti. Patologin vastausta odotan ja toivon, että kasvain olisi hyvänlaatuinen. Tosin eihän pahanlaatuinen kasvainkaan heti mikään kuolemantuomio ole, Vilppu saattaa siitä huolimatta elää vielä pitkään. Katsotaan päivä kerrallaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ainakin tällä hetkellä kaikki näyttää olevan hyvin ja toipuminen on hyvällä alulla.

Kevät on vihdoin täällä

Ihanaa, vihdoin täällä on kevät. Kävin maaliskuun lopulla haistelemassa kevättuulia Amsterdamissa, siellä ruoho vihersi ja narsissit kukkivat, mutta tulppaaniaika oli vasta aluillaan. Eipä tuo tahtia haitannut, kaupungissa riitti ihmeteltävää yllin kyllin ja jäi sellainen olo, että sinne on joskus vielä palattava. Suomen keväälle ei vedä vertoja mikään. Lunta ei ole enää paljoa ja pelloilla ja metsissä pääsee taas kävelemään. Tällä viikolla olemme nähneet kahdesti peuroja, lisäksi kurkia ja joutsenia. Varmuuden vuoksi Vilppu on ulkoillut hihnassa, sillä en halua sen juoksevan peuran perässä auton alle. Tänään tein ennustuksia. Ennustuksen mukaan Vilpulta lähti talviturkki.

Mahtava maaliskuu

Öisin on ollut napakoita pakkasia, vaikka aurinko päivällä paistaakin - niinpä on ollut mahtavat ulkoilukelit sekä jäällä että hangilla. Vilpun kanssa ollaan lenkkeilty pitkin peltoja ja metsiä ja käyty potkukelkkailemassa jäällä monena päivänä, niin myös tänään. Menimme Lahnajärveltä Kivijärven puolelle ja kerrankin olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan, sillä Papinojan sulaan lensi kaksi joutsenta. Kelkkailin lähemmäs, sidoin Vilpun rantakoivuun ja menin lähemmäs ottamaan kuvia. Zoomobjektiivia minulla ei ole, mutta yllättävän lähelle joutsenet minut päästivät ja sain otettua kuvia 100 mm:n putkella. Taisivat joutsenet olla väsyneitä lentomatkasta, sillä ne eivät välittäneet sen enempää minusta kuin rannalla haukahtelevasta Vilpusta. Joutsenet nousivat vedestä jäälle sukimaan sulkiaan ja kävivät sitten nukkumaan ilta-aurinkoon. Jätimme pariskunnan lepäämään ja potkuttelimme takaisin Lahnajärven kautta kotiin. Tiellä ei enää lunta ole, joten kelkkaa joutuu kantamaan, mutta onneksi rannasta kotiin on matkaa vain pari-kolmesataa metriä.

Aurinko pilkahti pilvenraosta

Viime päivinä on ollut sangen harmaata, lunta on satanut melkein joka päivä ja sekös minua suututtaa. Tänään kuitenkin pilven raosta pilkisti aurinko ja kipitimme Vilpun kanssa nopeasti rantaan.

Viime viikolla oli peräti pari aurinkoista päivää ja aivan käsittämättömän upean värinen taivas.

Hyvää Ystävänpäivää!

Jäätävää

Viikko meni nopsaan niin kuin aina. Torstai-iltana kävimme Vilpun kanssa agilitytreeneissä, perjantai-iltana rallytokoharkoissa. Meinaa aina puhti loppua ennen tuota rallattelua, kun takana on pitkä työviikko ja haluaisi vain heittäytyä sohvalle lepäämään. Kävimme kuitenkin tekemässä kahdesti avoimen luokan ratatreenin, Vilppu bongasi hallissa pari uutta koiraa ja meinasi lähteä kesken kaiken radalta, mutta palautui ruotuun voimasanan saattelemana. Toisella suorituskerralla Vilppu keskittyi tekemiseen eikä häiriintynyt enää toisista, koska ohjasin koiraa napakammin ja reippaammin. Voipi olla, ettemme ikinä osallistu avoimen luokan kisoihin, mutta treenataan nyt kuitenkin.

Tänään ehdin leikkiä taas kameralla. Tällä kertaa kuvauskohteena oli jääkimpale.

Tammikuun pakkaset

Tammikuussa oli pari viikkoa paukkuvia pakkasia, parhaimmallaan vai pitäisikö sanoa pahimmillaan yli -30 C. Keksin kuitenkin elämääni uutta hupia, sormet kohmeessa puhaltelin pihalla saippuakuplia ja otin niistä valokuvia. Kupliin tulee jäätyessä todella kauniita kuvioita. Kovalla pakkasella kuplat jäätyvät nopeasti kokonaan valkoisiksi ja assistentti olisi ollut tarpeen, jotta olisi ehtinyt ikuistaa kuurankukkien muodostumisen. Tässä esimakua yhdestä jäätyneestä saippuakuplasta:

Vilpun kanssa teimme lyhyitä lenkkejä. Puin Vilpulle loimen päälle, vaikka Vilppu sitä inhoaakin. Alkumatkasta Vilppu kipittää eteenpäin häntä koipien välissä, mutta onneksi äkkiä unohtaa vaatteen olemassaolon ja häntä nousee taas reippaasti pystyyn.

Vahdin vaihto

Entisen ylläpitäjän elämä on nykyisin niin kelpientäyteistä, että päätimme yhteistuumin, että minä (eli Anne) alan pitää tätä blogia. Kertoilen Vilpun elämästä ja siinä sivussa omastakin elämästäni ja harrastuksistani. Olen innostunut viime aikoina valokuvauksesta entistä enemmän, joten tästä lähtien näillä sivuilla voi olla kuvia, jotka eivät millään muotoa liity koiriin. Toki koira kuuluu yhä jokapäiväiseen elämääni, niin kuin on kuulunut viimeiset 25 vuotta.

Vilppu passikuvassa