perjantai 8. toukokuuta 2015

Koko sairauskertomus

Itse tiesin tästä Vilpun sairastumisesta lähinnä vain päälipuolen, kun en koiran kanssa samassa osoitteessa enää täyspäiväisesti asu. Tässä kuitenkin kaikki vaiheet kerrottuna äitin kirjoittamana. Kotkan agilitykisat jätetään välistä, mutta ensi viikon sunnuntaina oleviin rallykisoihin päästään kuitenkin osallistumaan.

On meillä vaan sitkeä sissi, joka on näyttänyt sitkeytensä jo aikaisemmin.

Anne:
Vain 5 pv sitten poseerattiin iloisina Vuoksen varrella rallytokokisan jälkeen, silloin ei osattu aavistaakaan mitä lähipäivät tuo tullessaan...

Keskiviikkoaamuna heräsin Vilpun nieleskelyyn, koira oksensi vaahtoa ja oli selvästi pahoinvoiva. Joskus em. oireiluun on auttanut ruoka ja sitä tarjosin nytkin, mutta Vilppu kieltäytyi syömästä. Vettä se välillä latki. Annoin Vilpulle kotoa kaapista löytyneen oksennuksenestolääkkeen ja toivoin koiran sillä tokenevan. Iltapäivällä se voikin jo vähän paremmin ja vetäisi annoksen riisiä+raejuustoa+kanaa - oksentaakseen kaiken kaaressa paria tuntia myöhemmin. Pikkulenkillä se teki normaalit kakat. Koira oli yleisvoinniltaan vielä ok ja ajattelin sillä olevan mahakatarrin. Annoin yötä vasten uuden oksennuksenestolääkkeen, oksentelu kyllä loppui, mutta Vilppu oli selvästi pahoinvoivan ja kivuliaan näköinen. Uni usein paras lääke on, mutta ei tällä kertaa, Vilppu vaihtoi asentoa vähän väliä, nieleskeli ja oli surkea. Välillä se venytteli itseään, välillä makasi tiukassa kippurassa, näki että sillä on huono olla.

Torstaiaamuna Vilppu oli vaisu, käveli hitaasti ja vaisusti heilutti häntäänsä mammalle, etupäässä halusi mennä vain häkin perälle nukkumaan. Se ei suostunut syömään mitään (Vilppu on normaalisti hyvinkin ahne), vettä välillä vähän joi, pihalla olisi syönyt hulluna ruohoa, mutta en antanut. Koska se vielä pissi, en pitänyt sitä kuivuneena. Päivän olin töissä, mutta illalla katselin totaalisen hyytynyttä ja surkean näköistä koiraa, että pakkohan tuolle jotain on tehdä, nyt on asiat tosi hullusti. Vein Vilpun vastaanotolle, lämpö normaali, limakalvot haljut, aristaa lievästi vatsan palpaatiota, ultran kuvassa ei näkynyt mitään järjellistä, mutta laitteen anturi ei ole pieneläinkäyttöön tarkoitettu, vaan lehmille/hevosille. Otin verinäytteet, pikamittarin mukaan valkosolut olivat koholla, ja glukoosi normaali, muuta lehmälääkärin vastaanotolla ei pystynyt tutkimaankaan. Lirutin nestettä nahan alle ja annoin suoliston motiliteettia lisäävää lääkettä ja mietin, mitä teen. Päätin kysäistä kuka Imatran piirissä päivystää ja meillä kävi tuuri, päivystäjänä oli Marjukka, joka lupasi ottaa meidät vastaan. Lpr:ssa ei päivystysaikana saa verinäytteitä analysoitua eikä röntgenkuvia otettua. Itse epäilin pahaa mahakatarria, haimatulehdusta tai mitä tahansa kamalaa sisäelinsairautta.

Olin Imatralla n 21.30. Vilppu asteli vastaanotolle vaisusti, mutta kohteliaasti häntää heiluttaen. Marjukka tsekkasi ensin verinäytteet, sama havainto heidänkin laitteilla - valkosolut koholla, muut veriarvot suht ok, luojan kiitos! Ultrasimme mahaa, ei näkynyt mitään ihmeempää. Marjukka palpoi mahaa sormin ja ykskaks tunsi suolessa sormepään kokoisen mötin. Vilpulla on suolitukos - ei ihme, jos ei ruoka maistu ja olo on kivulias! Otimme vielä röntgenkuvat, vierasesine ei ollut röntgentiivis eli ei näkynyt kuvassa, mutta ohutsuolet olivat kaasuntäyteiset niin kuin tukoksissa ovat. Vilpun yleistila oli ok, joten päätimme, että vien Vilpun leikattavaksi perjantaina Imatralle klo 11.30. Kun tulin kotiin, Vilppu kipaisi ruokakupille ja oli sen näköinen, että haluaisi ruokaa. En sitä kuitenkaan antanut, vaan paraffiiniöljy-Oralade-koktailia latkittavaksi. Sitä ennen Vilppu kävi ruuttaamassa pihalle ripulit, mukana tuli myös heinänkorsia. Pyllyn pesun ja mahan parturoinnin jälkeen kävimme nukkumaan ja yö menikin rauhallisesti.

Tänään perjantaiaamuna heräsin 6.30 ja Vilppu heilutti häntää iloisena. Se kipitti ruokakupille, mutta en arvannut sitä ruokkia, pienen namipalan kokeeksi annoin ja sen se hotkaisi niin innokkaasti, että melkein lähti sormet mukana. Kävimme kävelemässä, Vilppu liikkui reippaasti, nuuhki maata, pissaili ja oli ihan normaalinoloinen, heinää se ei yrittänyt enää syödä. Kokeilin mahaa, möttiä ei tuntunut. Laitoin Marjukalle viestin, että Vilppu on paljon parempi, mutta tulisin kuitenkin käymään, kunhan saan omat aamupotilaani tehtyä.

Hurautimme aamupäivällä uudelleen Imatralle. Vilppu kipitti vastaanotolle remmi suorana, tokihan lääkäriin on jännä mennä, kun harvoin pääsee. Marjukka palpoi mahan, ei möttiä! Tukos on lauennut itsestään eli lähtenyt ohutsuolesta eteen päin ja tulee ulos ajastaan. Ellei sitten tullut jo eilisiltana, aiheuttajana saattoi Marjukan mukaan olla ihan ruohosta muodostunut sykerö. Ei röntgattu Vilppua uudelleen, koska se vaikutti olevan kunnossa. Eikä sitä tarvitse tietenkään leikata, ihanaa! Kiitokset Marjukalle ja jo veitset terottamaan ehtineelle Pekalle. Omien eläinten kanssa sitä on jotenkin aivan tumpelo ja tietty oman vastaanoton rajalliset tutkimusmahdollisuudet haittaavat diagnoosin tekoa, vaikka jotain oireenmukaista hoitoa koiralleni osaan antaakin.

Kotiin päästyämme annoin Vilpulle riisi-raejuusto-kana-aterian, se upposi hyvällä ruokahalulla. Nyt varovasti siirrymme normaaliruokintaan ja seuraamme, mitä tapahtuu, mutta uskoisin, että tämä episodi oli tässä. Huh, itse olen melkoisen väsynyt ja niin näyttää olevan Vilppukin, mutta onhan meillä aikaa levätä. Kaikki päätyi lopulta onnellisesti ja eiköhän tule vielä päiviä, kun voimme yhdessä iloisina poseerata valokuvissa.

4 kommenttia:

  1. Hienoa, että ei ollut sen pahempi juttu ja loppu hyvin kaikki hyvin! Minulla olisi vielä kysymyksiä, tässä tuleekin niitä useampi. :D Itselleni jäi epäselväksi, mikä sen suolituloksen siis aiheutti? Ruohot? Petsieen kirjoitit "Säikähdyksellä selvittiin, mutta muistutus siitä, mitä ruohon syöminen voi pahimmillaan aiheuttaa." Tuliko siis heinän syönnistä? Eikö heinän syöminen ole kuitenkin koiralle luonnollista, kun se nimenomaan haluaa oksentaa? Vai mahdoitko tarkoittaa "mitä ruohon syöminen voi pahimmillaan tarkoittaa"? Entä onko oksennuksen estolääke turvallinen? En ole koskaan ennen sellaisesta kuullutkaan. Kuulostaa minun korvaani vähän hassulta estää koiraa oksentamasta (ellei kyseessä esim. automatka), koska yleensä siihen oksentamiseen on kyllä jokin syy ja nimenomaan se oksentaminen voi sen ratkaista.

    Tosi hyvä kuitenkin että koira näyttäisi nyt olevan kunnossa :) Onnea tuleviin rallykisoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Oksennuksenestolääkkeellä on haettu sitä, että Vilpun saisi syömään edes jotakin. Kuten toisessa lainatun tekstin kappaleessa lukee: ruoka on yleensä auttanut Vilpun pahoinvointiin. Tässä vaiheessa ei osattu epäilläkään mitään suolitukosta, vaan mielessä oli jo ties mitä haimatulehduksesta lähtien. Tässä on tehty se ratkaisu, mikä on parhaaksi nähty, sitä voi moralisoida kukin tahoillaan. Varsinaiset hälyttävät oireet ovat kuitenkin alkaneet vasta torstaina, joten mitään tulipalopaniikkia ei keskiviikkona ole ollut.

      Ruohon syöminen on kyllä luonnollista, mutta tässä tapauksessa ruoho on myttääntynyt ja aiheuttanut tukoksen suoleen. "Ellei sitten tullut jo eilisiltana, aiheuttajana saattoi Marjukan mukaan olla ihan ruohosta muodostunut sykerö.". Voi olla näin tai voi olla jotakin muuta. Tukos ei näkynyt röntgenkuvassa, tuntui ainoastaan sormin tunnustelemalla.

      Joten kyllä, tarkoitan että mitä ruohon syöminen voi pahimmillaan aiheuttaa: mytyn, joka aiheuttaa suolitukoksen.

      Poista
  2. Kysyin asiasta: Vilppu oksensi ennen lääkitystä monta kertaa ja ulos ei tullut oikein mitään. Hoidettiin oiretta, koira on oksentanut myös lääkkeen annon jälkeen ja torstaina ei lääkitty.

    VastaaPoista