Koko sairauskertomus

Itse tiesin tästä Vilpun sairastumisesta lähinnä vain päälipuolen, kun en koiran kanssa samassa osoitteessa enää täyspäiväisesti asu. Tässä kuitenkin kaikki vaiheet kerrottuna äitin kirjoittamana. Kotkan agilitykisat jätetään välistä, mutta ensi viikon sunnuntaina oleviin rallykisoihin päästään kuitenkin osallistumaan.

On meillä vaan sitkeä sissi, joka on näyttänyt sitkeytensä jo aikaisemmin.

Anne:
Vain 5 pv sitten poseerattiin iloisina Vuoksen varrella rallytokokisan jälkeen, silloin ei osattu aavistaakaan mitä lähipäivät tuo tullessaan...

Keskiviikkoaamuna heräsin Vilpun nieleskelyyn, koira oksensi vaahtoa ja oli selvästi pahoinvoiva. Joskus em. oireiluun on auttanut ruoka ja sitä tarjosin nytkin, mutta Vilppu kieltäytyi syömästä. Vettä se välillä latki. Annoin Vilpulle kotoa kaapista löytyneen oksennuksenestolääkkeen ja toivoin koiran sillä tokenevan. Iltapäivällä se voikin jo vähän paremmin ja vetäisi annoksen riisiä+raejuustoa+kanaa - oksentaakseen kaiken kaaressa paria tuntia myöhemmin. Pikkulenkillä se teki normaalit kakat. Koira oli yleisvoinniltaan vielä ok ja ajattelin sillä olevan mahakatarrin. Annoin yötä vasten uuden oksennuksenestolääkkeen, oksentelu kyllä loppui, mutta Vilppu oli selvästi pahoinvoivan ja kivuliaan näköinen. Uni usein paras lääke on, mutta ei tällä kertaa, Vilppu vaihtoi asentoa vähän väliä, nieleskeli ja oli surkea. Välillä se venytteli itseään, välillä makasi tiukassa kippurassa, näki että sillä on huono olla.

Torstaiaamuna Vilppu oli vaisu, käveli hitaasti ja vaisusti heilutti häntäänsä mammalle, etupäässä halusi mennä vain häkin perälle nukkumaan. Se ei suostunut syömään mitään (Vilppu on normaalisti hyvinkin ahne), vettä välillä vähän joi, pihalla olisi syönyt hulluna ruohoa, mutta en antanut. Koska se vielä pissi, en pitänyt sitä kuivuneena. Päivän olin töissä, mutta illalla katselin totaalisen hyytynyttä ja surkean näköistä koiraa, että pakkohan tuolle jotain on tehdä, nyt on asiat tosi hullusti. Vein Vilpun vastaanotolle, lämpö normaali, limakalvot haljut, aristaa lievästi vatsan palpaatiota, ultran kuvassa ei näkynyt mitään järjellistä, mutta laitteen anturi ei ole pieneläinkäyttöön tarkoitettu, vaan lehmille/hevosille. Otin verinäytteet, pikamittarin mukaan valkosolut olivat koholla, ja glukoosi normaali, muuta lehmälääkärin vastaanotolla ei pystynyt tutkimaankaan. Lirutin nestettä nahan alle ja annoin suoliston motiliteettia lisäävää lääkettä ja mietin, mitä teen. Päätin kysäistä kuka Imatran piirissä päivystää ja meillä kävi tuuri, päivystäjänä oli Marjukka, joka lupasi ottaa meidät vastaan. Lpr:ssa ei päivystysaikana saa verinäytteitä analysoitua eikä röntgenkuvia otettua. Itse epäilin pahaa mahakatarria, haimatulehdusta tai mitä tahansa kamalaa sisäelinsairautta.

Olin Imatralla n 21.30. Vilppu asteli vastaanotolle vaisusti, mutta kohteliaasti häntää heiluttaen. Marjukka tsekkasi ensin verinäytteet, sama havainto heidänkin laitteilla - valkosolut koholla, muut veriarvot suht ok, luojan kiitos! Ultrasimme mahaa, ei näkynyt mitään ihmeempää. Marjukka palpoi mahaa sormin ja ykskaks tunsi suolessa sormepään kokoisen mötin. Vilpulla on suolitukos - ei ihme, jos ei ruoka maistu ja olo on kivulias! Otimme vielä röntgenkuvat, vierasesine ei ollut röntgentiivis eli ei näkynyt kuvassa, mutta ohutsuolet olivat kaasuntäyteiset niin kuin tukoksissa ovat. Vilpun yleistila oli ok, joten päätimme, että vien Vilpun leikattavaksi perjantaina Imatralle klo 11.30. Kun tulin kotiin, Vilppu kipaisi ruokakupille ja oli sen näköinen, että haluaisi ruokaa. En sitä kuitenkaan antanut, vaan paraffiiniöljy-Oralade-koktailia latkittavaksi. Sitä ennen Vilppu kävi ruuttaamassa pihalle ripulit, mukana tuli myös heinänkorsia. Pyllyn pesun ja mahan parturoinnin jälkeen kävimme nukkumaan ja yö menikin rauhallisesti.

Tänään perjantaiaamuna heräsin 6.30 ja Vilppu heilutti häntää iloisena. Se kipitti ruokakupille, mutta en arvannut sitä ruokkia, pienen namipalan kokeeksi annoin ja sen se hotkaisi niin innokkaasti, että melkein lähti sormet mukana. Kävimme kävelemässä, Vilppu liikkui reippaasti, nuuhki maata, pissaili ja oli ihan normaalinoloinen, heinää se ei yrittänyt enää syödä. Kokeilin mahaa, möttiä ei tuntunut. Laitoin Marjukalle viestin, että Vilppu on paljon parempi, mutta tulisin kuitenkin käymään, kunhan saan omat aamupotilaani tehtyä.

Hurautimme aamupäivällä uudelleen Imatralle. Vilppu kipitti vastaanotolle remmi suorana, tokihan lääkäriin on jännä mennä, kun harvoin pääsee. Marjukka palpoi mahan, ei möttiä! Tukos on lauennut itsestään eli lähtenyt ohutsuolesta eteen päin ja tulee ulos ajastaan. Ellei sitten tullut jo eilisiltana, aiheuttajana saattoi Marjukan mukaan olla ihan ruohosta muodostunut sykerö. Ei röntgattu Vilppua uudelleen, koska se vaikutti olevan kunnossa. Eikä sitä tarvitse tietenkään leikata, ihanaa! Kiitokset Marjukalle ja jo veitset terottamaan ehtineelle Pekalle. Omien eläinten kanssa sitä on jotenkin aivan tumpelo ja tietty oman vastaanoton rajalliset tutkimusmahdollisuudet haittaavat diagnoosin tekoa, vaikka jotain oireenmukaista hoitoa koiralleni osaan antaakin.

Kotiin päästyämme annoin Vilpulle riisi-raejuusto-kana-aterian, se upposi hyvällä ruokahalulla. Nyt varovasti siirrymme normaaliruokintaan ja seuraamme, mitä tapahtuu, mutta uskoisin, että tämä episodi oli tässä. Huh, itse olen melkoisen väsynyt ja niin näyttää olevan Vilppukin, mutta onhan meillä aikaa levätä. Kaikki päätyi lopulta onnellisesti ja eiköhän tule vielä päiviä, kun voimme yhdessä iloisina poseerata valokuvissa.