Ikävä Irwiä kohtaan on edelleen, mutta pari vuotta sitten luulin tämän olevan paljon vaikeampaa. 1.8. vietin mökkeilemässä saman kelpieporukan kanssa ja oikeastaan itku meinasi tulla ainoastaan silloin, kun oltiin yömyöhällä Saimaassa pulikoimassa ja yllä oli kirkas tähtitaivas. Niin kaunista, hiljaista ja surullista.
Irwi tuli viime viikolla takaisin kotiin. Meidän koiralauma on koossa, mutta ensimmäistä kertaa aikoihin meillä on vain yksi walesinterrieri.
Onneksi on, muuten tämä olisi vielä vaikeampaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti