Hirveeen hirveeen hum... eikun koirakuumeessa!

Mitäpä meille kuuluu? No eipä oikeastaan mitään.

Allekirjoittanut on eristynyt koirapuolen jutuista oikein urakalla. Donia ja Veeraa on kyllä treffattu, mutta auta armias kun puhe tulee toko-, agility- tai näyttelyjutuista. Olen ihan pihalla ja ei kiinnosta. Ääni jossain takaraivossa sanoo, että samperin laiskuri, oletpa aika tylsä ja kyllä sua oikeasti kiinnostaa. (Ja niin kiinnostaakin, seurailen "salaisen" seuraavan rotuni kasvattajan ja kasvattien kisamenestystä jne.) Ei vaan huvita.

LAU:n treenimaksutkin muuttuivat kannaltani epäedulliseen suuntaan, mutta onneksi en harrasta mitään. En ole pitkään aikaan treenannut putkeen kolmea kuukautta, enkä treenaisi nyttenkään ainakaan Irwin kanssa. Vilppu kyllä porskuttaa treeneissä, mutta porskuttakoon sen ohjaajan kanssa, joka koko uran on alulle saanut. Olen sitten kannustajajoukoissa/valokuvaajana/ehkä tulevaisuudessa kuskina/muistuttamassa esimerkiksi Veeraa SBCAK:in erikoisnäyttelyn viimeisestä ilmoittautumispäivästä!!!

Salainen rotuhaaveeni ei varmaan ole salainen niiden kesken, jotka tätä blogia lukevat, mutta haluan vasta pennun oikeasti tullessa taloon kertoa asiasta avoimesti. Nimet pennu(i)lle on jo (huomaa monikko, auts). Ja nekin tiedetään, mutta ei ääneen sanota.

Niin, koirakuume. Näin yhtenä yönä unta Vilpun pennuista ja pentukuume nousi taas ylemmäs. Voi kun haluaisin pennuntuoksua omaankin taloon! Aamuisin oli aivan ihanaa ennen koululle lähtöä käydä tappamassa akillesjänteet pentujen kidassa! Miksei miksei miksei meillä ole sellaisia tulossa! Kyllä, se walesikin saisi tepsutella taloon, ja kasvattajalla on suunnitelmia kevääksi. Jos uros on se, minkä toivoisin sen olevan, voisin juosta maratonin. Jos sieltä syntyisi urospentu söisin norsun ja juoksisin toisenkin maratonin.

Koira tähän taloon kiitos!

Laiskotti, enkä jaksanut kaivaa Vilpun pentukuvia. Söpöilkää siis Vilpun pentujen kuvilla ja viime keväänä (voih!) syntyneen Estellen kuvilla.