Putkeen meni, mutta väärästä päästä.

Hah! Tämän vuoden ensimmäiset epikset on viimein korkattu hyppyradalla eilen! Kauhistelin tota rataa jo, ennen kun sinne oli edes numeroita tullu, kun se näytti todella vaikealta radalta ja mulla on Irwin kanssa edelleen se yksi harjoituskerta takana, kun en ole treeneihin päässyt. Hyvin meni ja radan jälkeen meinasin alkaa itkeä pelkästä onnellisuudesta, vaikka se hylky olikin.

mittasuhteet päin pyllyä :))

Elikkä rata alko hienosti väärään suuntaan eli ensimmäinen hyppy oli katsomoon päin, josta piti sitten lähteä hallin peräseinää kohti. Kakkosen jälkeen oli vaarapaikkana kaksi putkea vierekkäin, mutta välissä oli rako josta ohjaaja mahtui juoksemaan. Putken jälkeen oltiin menossa toiseen putkeen ja tämän putken suun Irwi ohitti ja kerkesi sitten mennä jo pitkän putken toisesta päästä. Oletin että menee, eipä menny ja takasin ei sitten tullutkaan niinkuin piti. Otettiin sitten uudestaan putki oikeasta päästä ja jatkettiin rataa jossa hypättiin kakkoshyppy toiseen suuntaan ja käännyttiin oikealle. Sen jälkeen siellä oli hypyt silleen jännästä (piirrän kuvan kuhan kerkiän) ja sitten hypättiin kymppihyppy ja valssilla kepeille. Keppien jälkeen suoraan edessä oli putki, mutta sinnehän ei menty vaan renkaalle. Se onnistu hyvin hienosti ja Irwi ei edes meinannut syöksyä putkeen. Renkaan jälkeen kolme hyppyä, joista viimeinen takaakierrolla ja omituinen putkikulma. Tähän putkeen meinasin törmätä ja meno töppäs hetkeksi, mutta koira meni putkeen. Sitten kauheella vauhilla ottamaan vastaan ja heittämään sen keppien edessä olevan putken oikeaan suuhun. Sinne mentiin ja sitten olikin 3 viimeistä hyppyä.

Irwi alko ekalla esteellä katella radalle, et hei se rata on tuolla eikä tuolla! Naurattaa nyt, kun ajattelee, et miten pölmästynyt se koira onkaan ollut, kun lähdettiinkin takasin..

Oon niiiin tyytyväinen tohon koiraan!! Kaikkien meidän 3 perheenjäsenten aika alkoi luvuilla 41.jotakin. Irwi meni siis radan kaksi kertaa, minun ja iskän kanssa ja Vilppu äitin. On se Vipotiinakin kehittynyt äärettömän hyvin!

Rataa piirrän / etsin piirrosta tässä piakkoin.

Jos ensi vuodelle se lisenssi ja treenejä...

Eräällä foorumilla linkitettiin kivannäkönen rata ja ai haluan sitä treenaamaan! En löytäny sen blogin osoitetta, missä toi radanpätkä on, joten ilkeästi linkitän sen radan kuvan tähän. Latasin tossa viime viikolla flexitracin eli pääsen piirtämään radanpätkiä ;)

Mua ärsyttää, ku en ole päässy treenaamaan enkä epiksiin enkä mihinkään, mikä liittyis agilityyn. Oon tasan kerran käyny nuorisojaoksen omissa treeneissä ja ne epikset joista hehkutin, meni ohi, koska äiti oli osallistumassa virallisiin kisoihin (3xhyl) ja seuranmestiksiin en saanut sitten taas koiraa. Saas nähdä, saanko ensi vuonna edes lisenssiä tai treenejä alle, pahoin pelkään että en.

No mutta jotta saisin ens vuodelle edes suunniteltua kisoja, niin mun kisakalenteri näyttäisi tältä:

2011 AGILITYKALENTERI

6.3. Lappeenranta 2xagi 1xhyppis

27.3 Imatra 1xagi 1xhyppis

AGIROTU Lappeenranta

Oulu nuorten sm?

Huoh, en osaa käyttää tota SAGIn kalenteria ja vihaan sitä! :D

Syksy tanssii auringossa

Huii! Kohta se on, epikset. 1 kerta treenattu eli treenirata treenirata.

Kävin tässä sunnuntaina pikkusen valokuvaamassa meidän Näätäneitiä/Tirpuusia/Tirppaa/younameithowyoulike eli Vilppua. Hirveen kova valo sattu just sille päivälle, vaikka muuten syksyaurinko ei valoltaan ole niin kovaa kuin kesäaurinko... Tuolla vaan paistaa aurinko ja on kylmä, not very nice. Tänään oli nimittäin aika huimiakin maisemia ja väriloistoja kun autoiltiin ympäri Lemiä (tet-viikko eli en pinnaa!) ja voisin joku päivä ottaa ja lähteä mopon kanssa ajelemaan ku arvatkaas kuka sai kortin eka yrittämällä ;)

Aina se vetää korvansa kurttuun tai yrittää karata kuvasta...

LPKY JH-seuranmestaruuskilpailu

Keskiviikkona kävin tossa ihanassa sadesäässä (joka selkeni sit ku oltiin lähdössä pois ja olin aika märkä siinä vaiheessa) junnuilemassa LPKYn seuranmestis junnukisassa. Meitä oli vanhemmissa ikäluokassa neljä kilpailijaa ja mullahan taasen 4/4.

Tikkari oli ihana ja ai vitsit kun se osaa seisoa taitavasti! Ruohokenttä ei ollu meidän juttu ollenkaan ja kävely oli vähän sellasta ja tällästä, mutta oli siellä joitakin hyviä pätkiä. Tuomarin tunsin tuolta Tanskan reissulta ja mulla on olematon nimimuisti, joten ei mitään muistikuvaa ihmisen nimestä.. Meillä teetätettiin L ja kolmio ja saatiin sitten vaihtokoirat. Mulle vaihdossa tuli cockeri Sulo ja cockeria olen onneksi esittänytkin taannoin, joten en ihan kujalla ollut ja koirakin oli tuttu. Seisotus meni hyvin, mutta olisin voinu pikkusen palautella noita liikkeitä cockerin kaa muistiin, mutta enhän mie siinä hetkessä niitä muistanut.