maanantai 18. elokuuta 2014

Happiness can be found, even in the darkest of times, if one only remembers to turn on the light


Ikävä Irwiä kohtaan on edelleen, mutta pari vuotta sitten luulin tämän olevan paljon vaikeampaa. 1.8. vietin mökkeilemässä saman kelpieporukan kanssa ja oikeastaan itku meinasi tulla ainoastaan silloin, kun oltiin yömyöhällä Saimaassa pulikoimassa ja yllä oli kirkas tähtitaivas. Niin kaunista, hiljaista ja surullista.

Irwi tuli viime viikolla takaisin kotiin. Meidän koiralauma on koossa, mutta ensimmäistä kertaa aikoihin meillä on vain yksi walesinterrieri.

Onneksi on, muuten tämä olisi vielä vaikeampaa.

perjantai 1. elokuuta 2014

'Cause in a sky, cause in a sky full of stars I think I saw you

Vicway Inspiration "Irwi" -- 09.02.2002-01.08.2014
And the sun will set for you
The sun will set for you
And the shadow of the day
Will embrace the world in grey
And the sun will set for you
Kuten aikaisemmin jo kirjoitin, haettiin Irwi siis tähän meille viettämään muutama päivä meidän kanssa. Ensimmäisenä päivänä käytiin myllyllä valokuvaamassa, toisena päivänä keskityttiin sitten mökkivisiittiin. Tiistaina ennen viimeisiä hyvästejä palautettiin mieleen muutama takaakierto hyppysiivekkeillä, Irwi innoissaan muisteli näitä juttuja :) Kävipä Irwi myös karviaispensaalla sekä muistelemassa saunanlauteita. Irwin albumi.

Hirveän kuuma viikko ollut, joten aika neljän seinän sisällä pysyttiin. Kyllähän tuosta koirasta oli havaittavissa jo ihan selviä vanhuuden merkkejä. Irwi oli apuna veneen pesussa, ja kyllä huomasi jo, ettei tasapainoaisti toimi enää ihan samalla tavalla, mitä nuorella koiralla. Pohdittiin mahdollisuutta, että Irwin näkö on heikentynyt myös, mutta tiedä sitä.


Ennen mökille lähtöä Irwi tassutteli talon sivustalla edessäni. Totesin koiran nimen, ja Irwi kääntyi. Pyysin koiraa istumaan ja makaamaan ilman käsimerkkejä. Hetken oli tunne, että Irwi osaa lukea ajatuksia. Tiistai-iltapäivällä vislasin koiraa kauempaa, ja Irwi kääntyi.

Maanantai-ilta oli kaikista hirvein. Makasin Irwin vieressä kertomassa, mitä kaikkea ollaan yhdessä tehty. Ollaan oltu Pärnun koiranäyttelyssä yhdessä kehässä, ollaan harrastettu agilityä vuodesta 2008. Ollaan tehty ja nähty paljon. Sanoin Irwille, että parempaa opasta agilityn pariin ei olisi voinut olla, vaikka harrastaminen ei aina ollut ihan ruusuilla tanssimista. Minä nautin radoista Irwin kanssa, ja niin nautti Irwikin.

Minun ja Irwin yhteiseen agilitytaipaleeseen mahtuu myös niitä onnistumisen hetkiä, junioreiden SM open hopea- ja pronssimitalit saatiin kaulaan. Muutamia kertoja myös onnistuttiin virallisten puolella, ja oli lähellä, että olisin itse saanut Irwille viimeisen agilityvalioarvoon oikeuttavan nollavoiton. Niin lähellä.

Ehkä joskus osaan pukea muitakin ajatuksia sanoiksi, nyt en siihen pysty. Vanhoista blogipäivityksistä löytyy varmasti niitä tärkeimpiä hetkiä enemmänkin, mutta ajatus ei kanna niin pitkälle. Kuten aikaisemminkin olen todennut, toista Irwiä ei tule.


Yksi elämäni koirista. Kiitos rakas. Hyvää matkaa!

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ 

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

I will always love you


Yksi elämän kamalista hetkistä on saada itkuinen puhelu. Sellaisen minä sain tänä aamuna koskien Irwiä, "tuletko hakemaan Irwin käymään siellä?". Kerkesin jo ajatella kaikki mahdolliset kauhukuvat läpi, että vastassa on huonossa kunnossa oleva koira, jolla kasvain roikkuu ulkona suusta.

Niin. Se kasvain on kasvanut älyttömästi ja reagoi nykyisin ruokailuun sekä leikkimiseen vuotamalla verta. Kuulemma se näkyy jo selvemmin, mutta itse en oikein ole halunnut edes kunnolla katsoa. Poissa silmistä, poissa mielestä? No, ei oikeastaan.


Irwi on ihanan pirteä pappakoira. Kuulo on mennyt kokonaan, vähän yli kuukausi takaperin kuultiin vielä ihan hyvin (siis se vihellys). Tämän koiran aika tikittää jo loppuaan ja näin pirteän koiran lopettaminen on kyllä niin kaksipiippuinen juttu, ettei ole tosikaan. Omilla ehdoilla lähtiessä päälimmäiseksi jää ne positiiviset muistot ja koiran kunto on hyvä, romahdusta en halua jäädä odottamaan. Tämä ei ole valitettavasti minun käsissäni ja Irwi pystyisi hyvin vielä hetken eteenpäin porskuttamaan.


Ajatukset on tällä hetkellä niin ristiriitaiset. Kerkesin tuon diagnoosin jälkeen jo asennoitua, että tämä on Irwin viimeinen kesä. Kirjoitin asiasta kesäkuun alussa ja näin nopeasti tila on muuttunut, olisiko helteet vaikuttaneet? Pari viikkoa sitten käytiin hakemassa meiltä ruokaa ja silloin tämä tilanne oli toinen.

Olisi ihanaa, jos tämä rakas ystäväni olisi vielä jatkossakin täällä, mutta... Vaikeaa tämä tulee kaikesta huolimatta olemaan, Irwin kanssa on koettu ja nähty niin paljon.


Maailman hienoin walesijätkä! ♥

Huonoja uutisia

Irwi käydään hakemassa viimeistä kertaa meidän luo.