I know how it goes from wrong and right

Useampaan kertaan olen höyrynnyt ties minkälaisesta rodusta, oli kettuterrieristä amerikanakitaan ja siitä aina weimarinseisojaan. Pieni ikuisuus sitten tutustuin paikalliseen valkoinenpaimenkoirakasvattajaan, ja siitä lähtien kompassi osoitti sitten paimeniin.

Valkoinenpaimenkoira on edelleen rotu, jonka haluaisin joskus itselleni. Niin upeita hetkiä on ollut niin näyttelykehien laidalla kuin muutama vuosi sitten kesällä laumankaitsijana. Harmi vaan, että ensisijaisesti haluaisin harrastaa agilityä. Pitänee siis ottaa valpai sitten, kun on jo yksi agilitykisakumppani olemassa ja suunnata valkoisen kanssa sitten tokokentille.

Walesinterrierikään ei kyllä mihinkään jää, näihin on kasvettu kiinni niin tiukasti. En tiedä, minkälainen tulevaisuus tällä rodulla on, mutta joskus vielä haluaisin oman terrierin. Ajankohdasta ei mitään hajua onko se viiden vai viidentoista vuoden kuluttua, mutta tässä välissä kokeillaan kuitenkin miten yhteiselo paimenen kanssa sujuisi.

Palataan sitten siihen rotuun, minkä olisin viime vuoden alussa ottanut itselleni. Olisin ottanut bordercollien, ja käytännössä minulla oli pentu ikään kuin varattuna joskus lähitulevaisuuteen. Mieli kuitenkin alkoi muuttua, kun bortsukehän laidalla tuli istuskeltua tiiviiseen tahtiin ja tutustuin erääseen bcomistajaan. Bordercollie on edelleen yksi rotu, jota silloin tällön seurailen mielenkiintoisten yhdistelmien toivossa, mutta pinnat putosi aika paljon enkä usko sellaista ottavani.

Samalla viivalla bortsun kanssa, mutta kuitenkin vähän niin ja näin, oli se rotu mikä valkoistenpaimenien ohella tutustutti paimenten maailmaan. Rotu, joka tutustutti minut myös junior handleriin. Rotu, minkä edustajia löytyy tuttavapiiristä useampiakin tassuja. Ei ole vaikea arvata, eihän? ;)

Mieli on vaihtunut moneen kertaan, mutta eiköhän tässä ole se finaalikolmikko. Kolmikon roduista löytyy niin paljon hyviä kokemuksia ja rodun piireistä niin paljon loistavia ihmisiä, että vaikka käytännön kokemusta ei kahden kohdalla varsinaisesti arjessa ja pentuajoilta ole uskon silti tehneeni oikean valinnan. Pentua odotellessa, olisi kiva päästä takaisin treenikentille.