Agirodun ilmoittautuminen on auennut, ja kävin muutama viikko sitten lukemassa noiden epävirallisten kisojen sääntöjä ja varmistin vielä asian Facebookissakin.
Pääsisin kilpailemaan vihoviimeistä kertaa junioritasolla (viva la elokuu, kerrankin hyötyä!) ja mietiskelin nyt, että pitäisikö lähteä kokeilemaan kolmatta mitalia sm openeista. Treeniä Irwillä ja mulla on viimeeksi elokuun lopusta/syyskuun alusta, joten pitäisi kesäkuussa pistää "tehotreenit" pyörimään (lähinnä siis muistuttelua, mitä on agility. "AI KONTAKTI MIKÄ HEMMETTI?!" "Putki, missä? Ai toi puomi vai?" "HEEEI KEPPEJÄ! Ai mitä ei näin?")
Olisihan se upeaa kisata Irwin kanssa vielä tänäkin vuonna.
Siitä en yli pääse: elämäni koira.
Arvatkaa kenen muuten pitää nyt sitten juosta maratoni ja syödä norsu? Kasvattajalle ei pelkästään syntynyt yhtä urospentua vaan kolme, yhteensä vauvoja 6. Voihan! Tosin, ikinä ei tiedä, ehkä käydään vaan leikkimässä karvakorvien kanssa ja annetaan odottaa ;)
Kuva on viime vuodelta nuorten SMien harjoitusradalta, thankjuu Veera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti