Vilppu synnytti elokuun toinen päivä kolme urosta ja yhden nartun, joista selvästi kaksi urosta oli pienempiä. Hempon paino lähti nousuun, mutta Hakin paino laski nopeasti todella alhaiseksi. Hakki oli haluton imemään ja kahden päivän iässä Vilppu jätti kylmän, alipainoisen pennun selkänsä taakse. Tästä alkoi usean viikon ruoka-avustus useita kertoja päivässä ja hitaaseen tahtiin paino nousi. Eroa sisaruksiin oli ja sitä ei kurottu umpeen edes viikkojen kertyessä.
Hakki muistutti ensimmäisinä elinviikkoinaan kovasti hiirtä. Voimaa saatiin Murun tarinasta. Hakilla epäiltiin ensin aukiletta päässä, mutta munuaisvian arvelu tuli pian perässä kun paino ei ottanut noustakseen. Hakki kuitenkin oli pirteä kuin peipponen satunnaisia energiavajeita lukuunottamatta, jolloin koira ei kertakaikkiaan tehnyt mitään. Lähellä kävi lopetus jo varhaisessa vaiheessa, mutta kun paino otti nopean spurtin eteenpäin jäätiin seuraamaan.
Aukile päästä katosi joten enää munuaisvikaa epäiltiin. Muiden pentujen lähtiessä melkein 8 viikon iässä Hakki oli vaaksan mittainen ja maavaraa ei miltei ollenkaan, viimeisinä elinpäivinään Hakista kuitenkin huomasi sen kasvaneen hieman. Syömisen kanssa oli edelleen ongelmia, ainoastaan jauheliha maistui. Eläinkaupasta tuotiin pakaste-pentupötkö. Se oli ruoka jota Hakki viimein mielellään söi. Viimisinä viikkoinaan Hakki sai myös mahapöpön jolloin paino ei noussut ollenkaan, seuraavalla, viimeisellä viikolla lähdettiin käymään verikokeissa.
Ja mitä saatiinkaan kuulla. Hakilla oli munuaisvika. Se pahin pelko toteutui. Mitään parannuskeinoa tähän ei ole ja kasvavaa pentua ei voi edes laittaa "dieetille" mitä aikuisilla, munuaisviasta kärsivillä koirilla voi olla. Päätös oli selvä. Pentu, joka nautti elämästään mutta selvästi sillä oli satunnaisesti huono olo tai veto pois oli laitettava juoksemaan vihreimmille niityille. Päätös oli oikea. Tuleva talvi olisi laittanut Hakin elämään jatkuvasti sisällä, sillä jo nyt pihalla Hakki oli kylmissään.
Hakki kuitenkin sai kokea elämässään kaiken mitä pieni koira voi kokea ja oppipa Hakki myös istumaan käskystä. Hakki, miehinen mies joka raiskasi myös leluhiiren. Muutama koirakaverikin tuli tutuksi ja ennen kaikkea Vilppu sai viimein kaverin. Hakki kävi tapaamassa Hemppoa ja Hemulia ennen niiden uusiin kotiin lähtöjä. Hakki kävi pienillä lenkeillä ja sai viipottaa vapaana rannassa.
Kuitenkin Hakki meni vaisummaksi ja vaisummaksi. Iltaravit Vilpun kanssa jäivät eläinlääkärireissun jälkeen melkein kokonaan. Ennen sisukkaasti vastaan laittanut pentu alistui Vilpun jatkuvaan hoivaamiseen. Oli aika lähteä.
Hakkia jää kaipaamaan suuri joukko ihmisiä.
Hei hei rakas.
 |
| 1 vko |
 |
| Hippo & Hakki |
Ja mitä saatiinkaan kuulla. Hakilla oli munuaisvika. Se pahin pelko toteutui. Mitään parannuskeinoa tähän ei ole ja kasvavaa pentua ei voi edes laittaa "dieetille" mitä aikuisilla, munuaisviasta kärsivillä koirilla voi olla. Päätös oli selvä. Pentu, joka nautti elämästään mutta selvästi sillä oli satunnaisesti huono olo tai veto pois oli laitettava juoksemaan vihreimmille niityille. Päätös oli oikea. Tuleva talvi olisi laittanut Hakin elämään jatkuvasti sisällä, sillä jo nyt pihalla Hakki oli kylmissään.
Hakki kuitenkin sai kokea elämässään kaiken mitä pieni koira voi kokea ja oppipa Hakki myös istumaan käskystä. Hakki, miehinen mies joka raiskasi myös leluhiiren. Muutama koirakaverikin tuli tutuksi ja ennen kaikkea Vilppu sai viimein kaverin. Hakki kävi tapaamassa Hemppoa ja Hemulia ennen niiden uusiin kotiin lähtöjä. Hakki kävi pienillä lenkeillä ja sai viipottaa vapaana rannassa.
Kuitenkin Hakki meni vaisummaksi ja vaisummaksi. Iltaravit Vilpun kanssa jäivät eläinlääkärireissun jälkeen melkein kokonaan. Ennen sisukkaasti vastaan laittanut pentu alistui Vilpun jatkuvaan hoivaamiseen. Oli aika lähteä.
Hakkia jää kaipaamaan suuri joukko ihmisiä.
Hei hei rakas.
Oi että mikä söpistys, mutta aina ei mee nallekarkit tasan. :(( Voi hirveä :""( Voimia sinne.
VastaaPoistaVoi pientä alko oikeesti itkettää sillä muistuttaa niin paljon mun oman koiran tapausta. Se oli jo vähän vanhempi mutta ei paljoo ja oli ollu heikko koko elämsä ja sitten todettiin munuais vika jota ei voi parentaa ja päästettiin koira vihreimmille niityille juoksemaan. Taistelin pitkään itseni kanssa siitä että oliko päätös ollut oikea mutta ei sille mitään voi.
VastaaPoistaJoo meillä oli alusta asti selvää, että jos Hakista löytyy jotakin pahempaa sairautta laitetaan miettimättä sateenkaarisillalle. Mun mielestä kuitenkin on ihan oikea päätös laittaa selvästi sairas koira juoksemaan terveenä taivaankannelle, koska eläminen kipeenä ei kuitenkaan oo sen arvoista. Uskon, että tuun Hakkipojan vielä tapaamaan niinkun kaikki muutkin tulee lemmikkinsä.
PoistaSurullista edelleen lukea ja surullista kirjottaa tätä kommenttia.. Onneksi sitä kuitenkin voi ajatella, että sen ajan mitä Hakki tai sun koirasi on elänyt se on varmasti ollut todella hyvää aikaa ja rakas karvakorva on kerennyt nähdä paljon maailmaa :)